Jotta ymmärrät ADHD- henkilöä on sinun tiedettävä paljon enemmän aivojen toiminnasta kuin kuvitteletkaan 1/3

Kirjoitettu 25 maaliskuun, 2018 julkaissut hkheilimo

2 kommenttia

”Miksi et voi olla paikoillasi ja kuunnella, mitä sinulle puhutaan?”

”Koita nyt keskittyä.”

”Onko sinulle aina sanottava sata kertaa samoista asioista?”

”Etkö ymmärrä vai etkö kuule?”

”Yrittäisit kovemmin.”

”Etkö muuta osaa kuin haaveilla?”

”Miten niin et muista, tästähän on puhuttu niin miljoonan monen kertaa!”

”Pakkoko pukemisesta on tehdä niin vaikeaa joka ikinen aamu, mitkään vaatteet eivät sinulle kelpaa!”

Yllä olevat arkiset lausahdukset, toteamukset ja kysymykset ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä ADHD- henkilöt kuulevat arkielämässään enemmän kuin tarpeeksi. Itsetunto on aivan kaikille ihmisille peruskallio, jonka rakenne kannattelee meitä läpi elämän. Itsetunto on yksi suurimmista apuvälineistä, työkaluista ja voimavaroista, jolla on sanoinkuvaamattoman suuri merkitys siihen, miten koemme itsemme, miten määritämme itsemme ja miten arvostamme itseämme. Se tiedetään, että itsetunnon heikkeneminen on erityisesti ADHD- henkilöillä ikään katsomatta hyvin yleistä. Tästä syystä on erityisen tärkeää kiinnittää huomio, millä tavoin itsetuntoa voidaan tukea eikä näivettää ja nakertaa esimerkiksi ylläolevien lausahdusten toistamisella. Toistaminen on yksi olennaisimmista asioista, millä ADHD- henkilöä voidaan joko tukea tai olla tukematta.

Aivojen toiminnan ymmärtäminen on ensisijaisen tärkeää ADHD- henkilöille itselleen mutta vähintään yhtä tärkeää ellei jopa tärkeämpää niille ihmisille, jotka elävät ja toimivat ADHD- henkilöiden kanssa arjen eri tilanteissa. Aivan liian usein henkilö, jolla on joko diagnosoitu ADHD tai sen piirteitä, leimataan yksioikoisesti joko hankalaksi, vaikeaksi, uppiniskaiseksi tai nähdään vain tämän kirjainyhdistelmän tai oireilmentymien ruumiillistumana ajattelematta henkilöä ainutlaatuisena persoonana.

Luulo ei kirjaimellisesti ole tiedon väärti. Valitettavan usein julkisuudessakin esiintyy eri ammattikuntien edustajia esittämässä näkemyksiään siitä, että varsinkin ADHD-lapset ovat vailla kuria vanhemmuuden hukkakierteessä elävien vanhempiensa osaamattomuuden ympäristössä eläviä ”seurauksia”. Vanhemmuus voi olla hukassa, mutta syyt siihen ovat hyvin moninaisia. Vanhemmuuden hukassa oleminen ei selitä ADHD- diagnoosin saamista. Se voi kyllä olla osatekijä muiden ulkoisten tekijöiden kanssa, mutta ei millään muotoa ole sen yksilön syy, jolla diagnoosi on tai oireisuus ilmenee.

Olen suorastaan haltioitunut ihmisen aivoista. Mitä kaikkea luisen suojakuoren alla oleva suhteellisen pieni osa kehon kokonaisuutta saakaan meissä aikaan. Fysiologinen ihmettely on omanlaisensa seikkailu. Se saattaa antaa aivojen toiminnasta ja vaikutuksesta turhan yksipuolisen ja ulkopuolisen kuvan. Näin ollen aivojen toiminnan tarkkailu suhteessa ihmisen käyttäytymiseen sekä näkyvään ja tuntevaan olemiseen on rikkaampaa. Aivojen toiminnan tarkastelu yhdessä toiminnan kanssa mahdollistaa sen, että me opimme syvällisemmin sekä tietämään että ymmärtämään, miten ja miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy – etenkin jos käyttäytyminen poikkeaa tavanomaisesta.

Henkilökohtaisesti olen hyvin kiinnostunut aiheen kulttuurisidonnaisuudesta. Kulttuurin vaikutuksesta ADHD:n hyväksymiseen, ymmärtämiseen ja jopa diagnosointiin voisi kirjoittaa aivan oman tekstinsä. Tässä vaiheessa liitän kulttuurin maltillisesti ja lyhyesti. Tarkoitukseni on herättää lukijaa miettimään, millaisessa yhteiskunnallisessa ajassa elämme, millaisia arvoja ja asenteita tuemme, ja onko mahdollisesti jotain, mitä kukin voisi omassa elämässään tehdä toisin.

Sukelletaan hetkeksi aivoihin. Ihmisen aivot ovat muuttuneet suhteellisen vähän kuluneen 10 000 vuoden aikana. Tähän seikkaan on havahduttu työelämän muuttumiseen kytkeytyvässä keskustelussa, joka on lähtenyt liikkeelle mm. työikäisen väestön mielenterveysongelmien kasvaessa hurjaa vauhtia. Työelämässä yleistettynä on tapahtunut lyhyen ajan sisällä suuria muutoksia ja murroksia. Suuri yhteiskunnallinen muutos Suomessa lähti 1950-luvulla liikkeelle – ei ykkösellä eikä kakkosella vaan suoraan suuremmalla vaihteella. Kansakunnan menestystarina on ollut kansainvälisestikin huikea. Kuinka sotien runtelema ja köyhä maa kykeni niin nopeaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja teolliseen nousuun? Yhteiskunnallinen stressi ja sen yhtenäisyys toimivat stressihormonin tavoin. Kuten tiedämme, pitkittyessään stressi saa aikaan pahaa jälkeä. Pohdi, olisiko tällä muutosaallolla jotain tekemistä sen asian kanssa, että maassamme sosiaalinen syrjäytyminen on tietyissä väestöryhmissä lisääntynyt? Voisiko muutosaalto olla välillisesti yksi osasyy mm neuropsykiatrisen oireilun lisääntymiseen?

Vastasyntyneen vauvan aivot ovat valmiita primaarisiin toimintoihin, jotka turvaavat viestinnän (itku kertoo nälästä, pissa- ja kakkahädästä, kylmästä/kuumasta jne.), mikä on olennaista hengissä säilymiselle ja kehittymiselle. Ihmisen aivot jatkavat kehittymistä ainakin 20 ikävuoteen saakka. Aivot ovat älykkäät, sillä ne huolehtivat koko joukon asioista ilman, että meidän täytyy käskeä tai haluta niiden toimivan. Väitän, että et sanoita tietoisesti esim. kävelyä tai käske sormeasi nousemaan, jos se osuu johonkin polttavaan. Niin ikään en nukkuessasi käske keuhkojasi toimimaan, jotta aamulla huomaat olevasi vielä elossa.

ADHD kiteytyy aivojen toimintaan. Ilman tämän asian tiedostamista, oppimista ja hyväksymistä et voi ymmärtää ADHD- ihmisen olemista. ADHD on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö. Jos et muuta koe tästä tekstistä saavasi irti, niin paina mieleesi nuo em. kuusi sanaa.

ADHD ei ole – uskallan väittää – kenenkään toivoma saati tilaama asia. Vaikka sen kehittymiseen voivat vaikuttaa perinnölliset tekijät, raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät ja psykososiaaliset tekijät, ei ADHD- henkilö ei ole itse sitä itselleen valinnut (sen kummemmin kuin ADHD- lapsen vanhemmatkaan tietoisena valintana!). Aivojen ihmeellisyyttä ja monipuolisuutta kuvastaa hyvin se, että tiede ei ole vielä aukottomasti voinut selittää aivojen toimintaa. Kuitenkin esim. välittäjäaine dopamiinin merkitys aivoissa ja ihmisen toiminnassa tiedetään suureksi. Ja juuri tuo dopamiini on tärkeä aine hermoston toiminnassa. Myös aivojen muilla välittäjäaineilla kuten serotoniini ja noradrenaliini on oma osuutensa ADHD:ssä. Neuropsykiatrisen valmentajan koulutuksessa sain nähtäville lyhyen videon, joka kuvastaa hyvin tätä välittäjäaineiden häiriintynyttä toimintaa, mikä aiheuttaa ADHD:n oireita neurobiologisesta näkökulmasta. Video on lääkevalmistajan tuottama, ja tässä yhteydessä korotan, että sen linkittäminen ja julkituominen tässä ei ole kannanotto lääkehoitoon.

https://www.youtube.com/watch?v=-rJipXhyDwE&feature=youtu.be

Videon katsottuasi pyydän sinua lukemaan tekstin alkuosassa esitettyjä tokaisuja ja kysymyksiä uudelleen. Millaisia ajatuksia sinulle herää? Vai kysytkö itseltäsi, pitäisikö videon annilla, tekstin sisällöllä ja tekstin alulla olla jokin yhteys ADHD:n kanssa?

Seuraavassa osassa keskityn aivojen välittäjäainetoiminnan vaikutuksesta arkielämään ja annan erilaisia esimerkkejä. Mikään jo esitetty tai myöhemmin esitettävä asia ei ole aukoton. Asia ei ole mustavalkoinen aivojen toiminnan kannalta ja vielä vähemmän yksilön kannalta. Vaikka ADHD diagnoosi olisi sama vaikkapa yhden ja saman työyhteisön, koululuokan, harrastusjoukkueen tai perheen kesken useammalla henkilöllä, voivat oirekuvat vaihdella huomattavan paljon toisistaan. Eittämättä se hankaloittaa oireiden ja niiden myötä kehittyvien erilaisten häiriöiden (käyttäytymiseen, tunne-elämään jne.) ymmärtämistä ja jaksamista etenkin niiden kohdalla, jotka elävät tiiviisti ADHD:n värittämässä ympäristössä.