TEHDÄÄN SIITÄ NUMERO

Kirjoitettu 16 marraskuun, 2017 julkaissut hkheilimo

Osallistuin alkuviikosta Visit Finlandin ja Outdoors Finlandin seminaariin, jossa aiheena oli kestävä kehitys ja luontomatkailu. Ohjelmaan kuului yritystarinoitten esittelyä laajalla rintamalla. Itselleni omaa ammattialaani eniten kiinnostanut puheenvuoron pitäjä oli Liisa Tyrväinen, joka muuten tunnetaan Australiassa asti luontohyvinvointiin liittyvistä tutkimuksistaan ja lukuisista tiedeartikkeleistaan. Tyrväisen esitelmä valoi minuunkin uskoa yrittäjänä. Oikealla polulla olen, vaikka ajoittain tuntuu, että polku on aivan liian mutkikas mikroyrittäjän kuljettavaksi. Täytyy vaan seurata opasteita ja viittoja, perille ei löydä koskaan, mutta olennaista onkin matka! Ja yrittäjän matka, se se vasta ei mitään olekaan, ellei se ole täynnä kompastelua ja rupia, avohaavoja ja murtumia.

Useiden yrittäjien ja yleisön kommenteissa nousi esiin se tosiasia, että monenlaisia hankkeita ja yrityksiä luontomatkailun saralla on pitkin valtakuntaa. Toimijat toimivat pirstaleisesti, eikä palveluntarjoajista pidetä minkäänlaisia tilastoja. Se voi olla yksi merkittävä syy sille, miksi alan yrittäjät kokevat, etteivät saa tukea, tietoa ja sparrausta yritystoiminnalleen. Toinen syy liittynee hyvin vahvasti suomalaiseen tapaan pitää kynttilä vakan alla. Syitä tähän voi kukin miettiä itsekseen, mutta yrittäjän näkökulmasta ja omista kokemuksista käsin esitän näkökulmaksi sen, että taustalla piilee osittain kateus ja pelko. Kateus siitä, että toisella yrittäjällä menee paremmin kuin itsellä. Pelko siitä, että toinen yrittäjä syö sen toisen leipää.

Verkostoituminen on päivän epistola. On erilaisia tapahtumia, joissa verkostoidutaan, matchataan ja osallistutaan pitching tilaisuuksiin. Vähänkään ruotsia taitavat tutustuvat myös sanaan minglin/minglata. Kun itse aloitin yrittäjänä, törmäsin normien lisäksi aivan uudenlaiseen sanastoon. Mitä nämä vierasperäiset sanat tarkoittavat. Uusille yrittäjille olisikin hyvä järjestää koulutus siitä, mitä nyky-yrittäjä-Suomi sanakirjaan kuuluu. KVG- ohjeistus tuottaa erilaisia käännöksiä muun muassa pitchingille eikä se oikein avaudu suomennoksella pikeys, piki tai jotain aivan muuta. Jotta aivan jokaisen uuden yrittäjän ei tarvitse keksiä polkupyörää uudelleen eikä tuntea itseään hölmöksi niin pitching tarkoittaa myyntipuhetta, matching myyjän ja ostajan tai yhteistyökumppaneiden välistä vuorovaikutusta ja kohtaamista. Minglaus ja mingling ovat lyhyitä tutustumispuheita, joka voidaan ajatella sekä matching- että pitching tapahtumaksi. Ja sitten se epistola, verkostoituminen tarkoittaa ihmisten vuorovaikutteista kohtaamista, juttelua, tutustumista.

Kynttilä vakan alla, miksi yhteistyökumppaneiden, ostajien ja palveluntarjoajien kohtaaminen on vaikeaa? Miksi yhteistyön aloittaminen on vaikeaa? Siksi, että olemme kasvaneet sellaisessa kulttuurimaastossa, jossa korostetaan vaatimattomuutta. Muuta syytä en keksi sille, että korkeasti koulutettujen kansalaisten maassa emme edelleenkään osaa myydä ja markkinoida osaamistamme. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta yleisesti ottaen tämä sektori on lapsen kengissä. Minua pelottaa ajatella, mitä tapahtuu, kun yliopistojen, koulutuksen ja taiteen alalta leikataan määrärahoja. Loppuuko innovatiivisuus ja uuden luominen? Ne nimittäin ovat avaimia siihen, miten saamme maastamme entistäkin houkuttavamman. Osaamme kyllä innovoida, mutta mitä sitten? Osaamme tehdä hankkeita, pilotteja ja projekteja. Miten on tulosten käytäntöön ja arkeen soveltamisen laita?

Luontomatkailun osalta yksi merkittävimmistä ongelmista on se, että kuvittelemme voivamme pureskella valmiiksi monipuolisen luontoannoksen ja myydä sen esimerkiksi turisteille. Toisin sanoen, me määritämme, mitä aasialainen tai keski-eurooppalainen turisti haluaa kokea ja nähdä maassamme. Kiitos sinulle Liisa Tyrväinen, kun esittelit tutkimustuloksia siitä, miten poikkeavat saksalaisen, japanilaisen ja kiinalaisen luontoturistin toiveet ja ennakko-odotukset. Turistit haluavat hiljaisuutta, aitoa, koskematonta luontoa (tämäkin käsite eroaa suomalaisen ja japanilaisen mielikuvissa) ja kestävän kehityksen huomioimista palveluiden tuottamisessa. Tämä valmiiksi pureskeleminen on arkipäivää muussakin vallitsevassa toiminnassa. Pystyvätkö tukipalvelut räätälöimään esimerkiksi neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen sellaisia palveluita, jotka heitä tukisivat ja auttaisivat? Ei. Pääsääntöisesti tarjolla on lääkehoito ja ehkä toimintaterapia tms. valmiiksi muokattu paketti. Entäpä työuupumuksen takia sairauslomalla oleva henkilö, miten häntä autetaan? Kelakielen koodistolla masennus tai ahdistuneisuus + lääkehoito, vaikka oireet johtuisivatkin aivan muusta asiasta. Miten työterveyshuolto tai sitä ennen henkilöstöhallinto ja esimies tukevat työntekijää uupumuksen alla?

Valmiiksi pureskellut luontoannokset ovat myös sitä, että emme näe luontoamme samoin silmin kuin ulkomaalaiset. Emme näe puuta metsältä. Se, mikä meille on arkipäivää, ei näyttäydy sellaisessa näkökulmassa, jota matkailija tarkastelee. Kuinka monen suomalaisen silmää hivelee esimerkiksi hakkuualue? Minua hämmästytti se, että aasialaiset matkailijat eivät juuri olekaan moksiskaan talvisesta hakkuualueesta. Näemme siis vain laajasti ottaen ”Suomi on metsän peittämä”, kuka siitä nyt maksaisi, että luontoon pääsisi.

Tehdään siitä numero – olkaamme onnellisia ja iloisia siitä, että keskuudessamme on yrittäjiä, jotka vievät turisteja luontoon, antavat heille mahdollisuuden kokea elämyksiä, vaikka niistä emme itse osaisikaan nauttia. Tehdään numero myös osaamisestamme. Tehdään numero siitä, että kaverilla on sinnikkyyttä toimia yrittäjänä ja tuetaan sitä. Odotan innolla sitä esimiestä ja työterveyshuollon ammattilaista, joka uskaltaa tehdä numeron uupumuksen kohdalla ja etsiä sellaisia tukimuotoja ja toimintatapoja, jotka tukevat työntekijää ilman kelakielen koodiviidakkoa. Ilmainen vinkki teille; ennaltaehkäisevä ja yksilöity tuki saattaa tulla jopa halvemmaksi ja kohentaa koko työyhteisön hyvinvointia ja ylläpitää sitä.

Tätä numeron tekemisen vaikeutta olen pitkään pohtinut mielessäni. Ei se ole minulta pois, jos teen yhteistyötä toisen yrittäjän kanssa. Alueellisia eroja on tiettävästi paljon, ja siitä kertoo Lapin alueen menestys saada houkuteltua turisteja sinne etenkin talvella – talvella, vaikka on kylmää ja pimeää. Tuki, yhteistyö ja sparraaminen tarkoittavat myös nykyajan markkinointikanavan, somen, hyödyntämistä. Jaetaan toistemme tapahtumia, kirjoituksia, käytetään puskaradiota. Mikä estää painamasta jaa- nappia tykkää-napin sijaan? Siinä päivän pähkinä.

Palaan vielä työyhteisöihin ja työhyvinvointiin. Onko eri työyhteisöjen henkilöstöhallinnoissa tehty selvitystä siitä, mitä nykyiset tyky- ja tyhytapahtumat saavat aikaan? Mikä on niiden vaikuttavuus työyhteisön kokonaishyvinvoinnin osalta?