Saudi-arabialaiset Suomen metsässä

Metsä lumoaa. Metsä rauhoittaa. Metsä antaa voimaa.

Minulla on ollut ilo ja kunnia olla osallisena ohjelmatuotannossa, jossa tarjottiin erilaisia luonto- ja elämyspalveluita kaukaisille vieraille. Valmistautuminen hyvin erilaisesta kulttuurista tulevien vieraitten luonto-ohjelman muodostamiseen sujui rauhallisesti. Eilen aamulla kaikki konkretisoitui, kun tapahtumapaikan pihaan saapui kaksi bussilastillista naisia, miehiä ja lapsia.

Tiedossa oli, että vieraat eivät ole tottuneita kävelemään meidän tottumuksista käsin ajateltuna tavanomaisia matkoja, puhumattakaan siitä, millaiseen maastoon olimme heitä viemässä. Aivan kaikki vihreä eri sävyineen oli heille uutta ja ihmeellistä. Tutustuminen perisuomalaiseen maalaismaisemaan ja metsään saatiin toteutettua parin kilometrin luontopolulla. Kävelyvauhti oli maltillinen, mutta ihailtavan reippaita olivat erityisesti ryhmän lapset! Pienin pääsi kantorinkan kyydissä ottamaan päiväunet keinuvassa maastossa. Kantorepun kantaja sai kokemuksen, miten luontoaktiviteetteja harrastavat vanhemmat saavat perheen pienimmätkin mukaansa metsäretkille.

Miten palkitsevaa, oli nähdä ilon säihke aikuisten ja lasten silmissä, kun ojensin heille metsämansikoita ja vadelmia. Ihmettelimme erilaisia luonnonihmeitä. Olin valmistanut tunnustelu- ja nuuhkimispurkkeja, joiden sisällä oli sammalta, jäkälää ja kuusen oksia. Tämä toiminnallinen tutustuminen luonnon antimiin oli varsinainen menestys! Lisäksi vieraat pääsivät kokeilemaan telttailua ja makuupusseihin pujahtamista. Kävimme myös laavulla, jossa on mahdollisuus nukkua. Vieraat ihmettelivät, miten me suomalaiset uskallamme yöpyä luonnossa. Kysyin heiltä, mitä he ajattelevat luonnossa yöpymisen esteiksi tai uhiksi. He ajattelivat, että karhut hyökkäävät päälle. Tästä pääsimme vähän laajempaan keskusteluaiheeseen, millaisin ennakkokäsityksin luomme mielikuvia eri paikoista ja asioista.

Kuunnellaan, katsotaan, hengitetään, tunnustellaan, nuuhkitaan. Vieraat kuulivat syvää hiljaisuutta. He näkivät eri sävyistä vihreää joka puolella, minne kääntyivät. He näkivät nuoria ja vanhoja puita, marjoja, sieniä ja jopa metsämyyrän! He saivat mahdollisuuden hengittää raikasta ja virkistävää ilmaa. Tunnustelu tuotti ihmetystä jäkälän kovuudesta, sammalen raikkaidesta kasvoilla sekä juuri kypsyneiden puolukoiden hypistelyä ja maistelua. Olivat kuulemma todella hyviä!

Keskustelu naisten keskuudessa oli vilkasta. He havaitsivat varsin pian luonnon tuottaman mielihyvän, rentouden ja virkistävän ominaisuuden. Arkiset huolet kaikkosivat mielestä.

Luonnossa saamme olla sitä, mitä olemme. Me riitämme. Haltioituminen tuottaa mielihyvää, joka hellii kehoa ja mieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: